Emma 8vee

Emma 8vee

Emma toivoi kahdeksanneksi synttärikseen kavereille autoratakakkua, joka olisi siis kahdeksikon muotoinen. Määrätietoisena tyttönä Emma muistutti vielä, että autoja on sitten myös oltava ja musta ajotie. Lupasin tällaisen tehdä ja muistelin vanhaa kakkukirjaa, josta Emma oli idean napannut.

Päätin tehdä pienen yllätyksen kakkuun sisälle, eli tein pohjista sekä suklaisen sekä vaaleanpunaiseksi värjätyn ja yhdistelin näitä kerroksia vuorotellen. Tein ns. sienikakkupohjan, eli taikinaan tulee muun muassa kuumaa vettä ja pohjasta tulee helpommin muotoiltava sekä kiinteämpi.

Dr Oetker punainen väritahna käytetty kakkupohjaan.
”Sienikakkupohja” onnistui täydellisesti ja siitä tuli hennon vaaleanpunainen
Toinen ”sienikakkupohja” oli kaakaonmakuinen ja joukkoon lisäsin
Fazerin Marianne-murskaa
vajaan pussillisen.
Tämä ilmeisesti muutti kakkupohjan koostumusta pehmeämmäksi.

Pohdin hetken aikaa, tekisinkö ihan vain pyöreän kakun vai yhdistäisinkö kaksi kakkupohjaa kahdeksikoksi. Päätin yhdistää kaksi pohjaa, vaikka ylitarjontaa kakusta varmasti tulisi. Suuremmassa kakussa minulle jäisi kuitenkin enemmän tilaa koristella kakkua eikä tarvitsisi aivan minimalistisesti lähteä koristelun kanssa säätämään. Lastenkutsuille halusin tehdä hieman värikkäämmän ja sellaisen kivan lapsekkaan kakun.

Ladoin eri värisiä kakkupohjan osia vuorotellen pinoon,
väliin perinteisesti ihan vain mansikkahilloa ja banaania.

Tilasin Confetista kirjainmuotteja ja elintarvikeliimaa. Nopeasti opin irrottamaan kirjaimet siististi. Liimaa olisi voinut käyttää vähemmänkin, mutta cocktailtikulla sitä kauhoin pienestä purkista ja levittelin melko runsaasti kirjaimia liimatessa. Tämä näkyy kuvissakin, koska liima ei ehtinyt vielä kuivua.

Kiirekin alkoi painaa, sillä lupasin toimittaa kakun illalla, että on sitten kaverisynttäreillä valmiina seuraavana päivänä. Isompien juttujen, kuten hienosti muotoilemieni autojen (toim. huom: sarkasmia) liimailuun käytin sokerikuorrutetta.

Toimitin kakun Emmalle illalla ja itseäni alkoi hieman epäillyttää, millainen vastaanotto kakulla tulee olemaan – Emma nimittäin kärsimättömänä laitteli minulle tekstareita illan mittaan, että jokos se kakku olisi tulossa.

Lisäksi en muistanut tarkalleen, millaista kahdeksikko-autorata-kakkua Emma oli siitä kakkukirjasta katsellut… No, perille päästyäni sain nähdä alkuperäisen kuvan – ja huokaisin helpotuksesta. Kuvan kakku oli hyvinkin simppeli ja Emman nähdessä leipomukseni tytön silmät ihan suurenivat ja hän huokaisten kertoi kakun olevan kiva.

Huh. Kriittinen melkein kahdeksanvuotias olisi voinut olla kova pala, jos kakku ei olisi ollutkaan mieleinen. Ja ihan oikeasti, pikkulapsille kakkuja tehdessä toivon todella, että lapsi ilahtuu ja kakku näyttää mieleiseltä!

Seuraava koitos onkin sitten parin päivän päästä, kun vuorossa ovat sukulaissynttärit ja siitä kakkujuttuja seuraavaksi…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *