Olen päässyt harjoittelemaan pursotusta useampaan kakkuun viime aikoina. Omasta mielestäni olen jopa kehittynyt hommassa. Olen todennut, että vispikerma on helpoin saada koostumukseltaan sopivaksi, jotta pursotuksista tulee kauniita ja kestäviä. Välillä olen lisännyt vispikerman joukkoon tuorejuustoa, jolloin massa on jämäkämpää. Esittelen seuraavassa kolme kermakakkua, joissa olen päässyt testailemaan eri makuja ja harjoittelemaan pursottamista.
Kakkuja voi tehdä vaikka minkälaisia ja sehän tässä puuhassa pitääkin kiinnostusta yllä. Aina tulee mieleen jokin uusi maku tai ”tyyli”, jota haluaisi kokeilla. Mulla onkin jatkuvasti mielessä kaikenlaisia juttuja, joita pitää päästä opettelemaan. Samalla hieman tuskaa tuottaa se, että pohdin mielessäni, että millaisia ne mun näköiset kakut lopulta on ja mikä just mun kakut erottaa edukseen muiden kakuista…
Yleensä saan mieltä lämmittävän palautteen, että kakkuni on ollut todella hyvän makuinen ja se on sujahtanut parempiin suihin nopeasti. Olen pyrkinyt myös ottamaan tällaisen palautteen vastaan kiitollisena ja saanut luottamusta siihen, että kakkujeni maku ja ulkonäkö ovat onnistuneita. Aina voi kuitenkin parantaa ja tarkoitus on kehittyä koko ajan paremmaksi.
Kakkuja tehdessä paras fiilis tulee jo siitä, kun kakkupohja onnistuu. Aina ei onnistu ensimmäisellä eikä edes toisella yrittämällä. Kerman vaahdotuksen lopputulos on myös aina jonkinlainen arvoitus. Vielä en ole löytänyt sitä yhtä luotettavaa tapaa saada kermavaahdosta aina onnistunutta, etenkin pursotusta varten, joten harjoitukset jatkuvat.
