Masukakkua!

Masukakkua!

Tein elämäni ensimmäisen masukakun Baby Shower-kutsuille kesällä. En melkein malttanut odottaa, että sain alkaa näpertelemään kakkua. Ensimmäisenä haasteena oli löytää sopivan malliset ja mielellään uunin kestävät vuoat kakun tekoon. Keittiön kaappeja tutkaillessa löysin sopivasti laakean morttelin, jossa rintaosasto muotoutui hienosti. Kelmua vain pohjalle ja kakkupohjaa hyvin kostutettuna perään. Ja sitten kippaus alustana olleelle tarjottimelle.

Isolle vatsakummulle ei sitten astiaa löytynytkään, joten paistoin kaksi 6 munan suklaista kakkupohjaa ihan normivuoassa. Lisäksi ostin valmista unelmakääretorttua, josta sai muotoiltua hienosti pyöreyttä vatsaan, kun käytti muottina Ikean isoa metallista salaattikulhoa. Mitoitus osoittautui lopulta menneen päin mäntyä ja vatsa oli naurettavan suuri verrattuna rintoihin. – Tietenkään ei kannattanut etukäteen harjoitella tätä!

Toiveena oli suklaakakku vadelmatäytteellä. Kakkumasua piti kuitenkin pienentää rajulla kädellä ja siinäpä tuli karsittua kakusta juuri vadelman täytteinen osuus pois. Harmi, mutta aika alkoi loppua, samoin se valmis kääretorttu. Suklaata sen sijaan kakkuun tuli aivan mahdottomasti ja itseäni ihan hirvitti, kuinka överimakea kakusta tulee!

Suklaanmakuisen voikreemin kymmenen minuutin vatkaus otti voimille – kertonee kesän jälkeisestä kunnostani, sillä käytin hommaan sentään sähkövatkainta! Kreemi onnistui hienosti ja oikaisin sen verran, että voita lämmitin kevyesti mikrossa. En nimittäin muistanut sitä ottaa ajoissa huoneenlämpöön. Seuraavaksi panostankin sitten välineisiin, sillä muuten niin näppärä Tupperwaren silikoninen nuolija ei voikreemin levitykseen aivan nappivalinta ollut.

Suhteellisen lämpimässä keittiössä suklaisen voikreemin kanssa taiteillessani huokaisin helpotuksesta, kun sain valkoisen sokerimassan puhtaana kaulittua ja asetettua kakun päälle. Sitä kreemiä oli nimittäin vähän siellä sun täällä.

Koristeluun sitten aitoja kukkia ja ihan ensimmäisen kerran käytin koristelussa syötävää pitsiä – sitä harjoittelin sentään jo hyvissä ajoin tekemään valmismassasta. Pitsikoristeen valmistuksesta kirjoittelen joku toinen kerta.

Masukakku tarjoiltiin vasta seuraavana päivänä. Se kesti hienosti kuljetuksen ja säilytyksen – ja oli maistunut juhlaväelle. Tämän kakun kohdalla tosin ulkonäkö oli makua tärkeämpi!

Masukakkupohja kuorrutettu suklaisella voikreemillä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *