Miisan rippikakku

Miisan rippikakku

Sain tehdä siskontytön rippijuhliin täytekakun ja muutamia muitakin kakkuja. Täytekakkuun valittiin takuuvarmasti hyvänmakuinen täyte: tuoretta mansikkasurvosta, kermavaahtoa rahkalla ja banaania. Kakun kostutus hoitui samalla mehukkaalla mansikkasurvoksella.

Pohjan tein perinteisellä sokerikakkupohjan kaavalla, eli ensin mitta-astiaan mitataan munat, jonka jälkeen mitataan määrällisesti saman verran jauhoja ja sokeria, lisäksi teelusikallinen leivinjauhetta. Tämä kakkupohja minulta nykyään onnistuu hyvin (lähes) joka kerta.

Uunista ottaessani tipautan kakkuvuoan pöydälle, jolloin kakkupohja ei lässähdä. Ainakin uskon tämän tekniikan auttavan – ja sen verran olen epäonnistuneita kakkupohjia tehnyt, että ihan varmuuden vuoksi kaikki keinot on otettava käyttöön.

Rippikakkuun varasin paljon aitoja kukkia. Kiedoin kukkien lyhyiksi leikatut varret folioon huolellisesti, ettei kukka olisi juurikaan kosketuksissa kakkuun. Harsokukka on palannut taas kauppoihin ja se onkin todella kaunista ja omaa silmää miellyttävän hentoa, sopii koristeeksi moneen. Eikä muuten ole edes myrkyllistä.

Toivomuksena kakkuun oli sinisävyisiä kukkia, joka osoittautuikin melkoisen vaikeaksi hommaksi. Varmaankin olisin voinut niitä etukäteen kukkakauppaan tilata, mutta jotenkin kuvittelin sinistä kukkaa olevan saatavilla. No, eipä ollut ei. Ravasin kaksi päivää pakkomielteisesti lähiseudun kukkakaupoissa sekä kaikissa mahdollisissa marketeissa metsästämässä sinisiä kukkia. Ilmeisesti kaikki kissankellotkin olivat kadonneet lähiseudulta.

Hetken harkitsin jo maalaavani valkoisia ruusuja siniseksi, onneksi en kuitenkaan keksinyt mitään kuningasideaa siitä, miten se onnistuisi. Lopulta onni suorastaan potkaisi ja sain käsiini muutaman kappaleen sinisiä ruiskukkia, nekin viimeiset kyseisessä kaupassa. Rippilapsi oli kuitenkin tyytyväinen saamaansa kakkuun. Makukin taisi onnistua, koska jämät lähtivät tyttöjen mukaan vielä samana iltana heppaleirille.

Pieni moka sattui tietenkin myös esillepanossa. Kokoilin kakun Tupperwaren kakkulautaselle, koska siitä voi säätää kuvun korkeutta ja kakun sai hyvin kuljetettua juhlapaikalle. Tarkoitus oli siirtää kakku kauniiseen jalalliseen Iittalan Kastehelmi-lautaseen… eipä se runsaan ja kostean mansikkasisuksensa ansiosta enää suostunut ehjänä siirtymään, joten tuolla ei-niin-kauniilla sinisellä muovikipolla mentiin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *