MM-kisakakkua miniälle

MM-kisakakkua miniälle

Aina on hyvä syy leipoa kakku! Miniäni Viivi edusti Suomea Fit Model- maailmanmestaruuskisoissa Latviassa viikonloppuna. Mahtava syy leipoa kakku – varsinkin ihmiselle, joka on elellyt ilman herkkuja jo tovin. Ja mikäs sen hauskempi toteutus tässä tilanteessa kuin barbikakku, jonka pukisin Viivin kisa-asujen väreihin.

Viime aikoina olen tehnyt niin monta suklaakakkua, että nyt päätin leipoa ihan tavallisen sokerikakkupohjan. Tein kuuden munan kakun ”sienikakkupohjalla” sekä neljän munan kakun 0,7 -kakkupohjaohjeella. Näistä tuli oikein hyvät.

En liiemmin etukäteen suunnitellut, miten kakun aion koota ja miten sen muotoilen. Niinpä leikkasin pohjat osiin ja kostuttelin kerrokset omenamehulla (jota sattui kaapissa olemaan) ja levitin mansikkahilloa sekä banaanisiivut jokaiseen väliin. Kakkuun tarvittiin korkeutta sen verran, että barbinukke peittyisi vyötäröä myöden kakun sisään. Muutamaan väliin oli siis laitettava reilusti moussea, jonka valmistin taas vispikermasta, vaniljatuorejuustosta ja tomusokerista.

Ajattelin, että jätän alimman kerroksen isommaksi ja leikkaan sen vasta täytettyäni kakun loppuun. Ajatukseni oli, että kakun reuna imaisee ylimääräiset eri kerroksista valuvat nesteet eikä minun tarvitse jatkuvasti puhdistaa lautasta. Väärin! Siitä reunastahan se sitten imeytyi koko alimpaan kerrokseen. Ja jatkoi omaa tahmeaa polkuaan pitkin tarjoilulautasta. Alla olevasta kuvastakin voi todeta tilanteen.

Barbin hiukset harottavat miten sattuu, mutta niihin en nyt jaksanut panostaa, sillä kakku syötiin iltayhdeltätoista meidän omassa keittiössä.

Olen todella pitkään halunnut opetella pursottamaan kakkuja, mutta ikinä en ole saanut aikaiseksi. Vatkasin pursotusta varten yhteensä 5dl kermaa, osa vispiä ja osa kuohua (mitä nyt kaapista löytyi), lisäsin 4tl sokeria ja 2rkl vaniljakreemijauhetta. Odotin saavani jämäkämpää massaa, vaikka tämäkin näytti kasassa pysyvän. Yritin varautua runsaalla määrällä pursotusmassaa, mutta sitä meni enemmän kuin osasin aavistella. Tekemäni ruusukkeet ja muut kuviot eivät lähelläkään hyvännäköisiä ole, mutta yllätyin silti, ettei pursottaminen ollut aivan mahdottoman vaikeaa. Pitääpä siis vain jatkaa harjoituksia pursotusten parissa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *